6. Z-kierretangon tuenta

Z-kierretangon tuenta

Eri 3D-tulostimissa on z-akselin kierretangon tuennassa eroja. Ultimaker (ja sen johdannaiset) käyttää pedin liikuttamista z-akselina. Tällöin peti on kiinnitetty vain toisesta (yleensä taka-) reunasta kahteen pystytankoon, joiden välissä on yksi paksu kierretanko ilman yläpään tuentaa.

Prusa i3:ssa (ja sen klooneissa) petiä liikutetaan y-akselilla. Z-akselilla liikutetaan kelkkaa, jossa puolestaan on x-akselilla tulostuspää. Prusan originaaleissa (ainakin MK2) on z-akselin kierretangon yläpää tuettu laakerilla. Eri (teollisiin) tarkoituksiin on valmiita kiinnittimiä kierretangoille, kuten oheinen kuva.

e-Villen Prusa i3 kloonissa on z-akselin kierretangon yläpää tuettu väljään reikään. Se on periaatteessa ihan kelpo ratkaisu. Käytössä, vaikka tuennan reikää öljyäisi tai käyttäisi vaseliinia, kierretanko tuppaa jyrsimään PLA-palasta pieniä hiukkasia. Näillä hipuilla on taipumus noudattaa painovoiman lakeja ja päätyä lopulta mutteriin. Sen välys on niin pieni, että vähäinenkin roska jumittaa sen ja siinä sivussa tuhoaa tulosteen kunnon rutinan säestämänä.

Valitettavasti e-Villen tulostimen valmistaja on antanut tulostettavat osat vain g-koodina. G-koodia on hankala muokata muihin tiedostomuotoihin.

Olen löytänyt vain yhden paikan, joka (yrittää) kääntää g-koodin esim. stl-muotoon. Kirjoitin tarkoituksella, että yrittää. Kyseinen palvelu oli jonkin aikaa beta-vaiheessa ja ilmainen. Mutta on nykyisin maksullinen. Tosin en ole huomannut, että tulos olisi parantunut sitten beta-vaiheen, sillä en ole kertaakaan saanut käännöstä toimimaan niin, että siitä olisi jotain hyötyä.

Yllä oleva valmis tukiosa ei kunnolla mahdu käytettävään tilaan, joten z-akselin laakerituki piti piirtää uusiksi.

Prusa Research antaa omat osansa myös CAD muodossa. He käyttävät (tai ainakin julkaisevat) osansa STL:n lisäksi OpenSCAD tiedostoina. OpenSCAD on oma maailmansa, joka graafisiin piirto-ohjelmiin tottuneille tuntunee vieraalta. Mikäli haluat yleensäkin muokata scad-mallia (lukuun ottamatta parametrisoituja), niin STL:n voi kääntää (esim. Meshmixer) COLLADAn dae-muotoon. Sitä ymmärtää aika moni CAD-ohjelma. Riippuu siten ihan alkuperäisen mallin (siis STL:n) laadusta, millaisen mesh-viidakon saa tulokseksi.

Jostain kumman syystä e-Villen toimittaja on määritellyt yläpalat niin, että se asennetaan 4 mm yläprofiilin päistä, koska tulostetta on lyhennetty samaiset 4 mm.

Tuntui luontevalta lisätä tuo mystinen 4 mm palikkaan ja asemoida se suoraan yläprofiilin päihin.

Laakerina käytin 688ZZ (8x16x5). Kun laakerin ympärille laittoi 4 mm kauluksen, niin se mahtui sopivasti kiinnitysruuvien kolon reunaan.

Koska tulostus on mukavinta tehdä yllä olevan piirroksen mukaisessa asennossa, niin laakerin (käytössä) alatukena on pieni rengas. Peilikuvan voi helpoiten tehdä slicerilla.

Asennuksen tein suoraviivaisesti. X-remmi löysälle, ylätuet paikoillaan, mutta en vielä kiinnittänyt niitä yläprofiiliin ja ajoin kelkan ylös. Uudet tukipalat osuivat kohdalleen, eikä niihin jäänyt kiinnityksen jälkeen mitään ylimäärästä jännitystä.

Olen nyt käyttänyt tuota viritystä runsaan kuukauden (ahkerasti, päivätolkulla) ja se on toiminut moitteettomasti.

5. X-hihnan kiristin yms.

X-remmin kiristin

e-Villen Prusa i3 kloonin x-remmin kiristys on ihan toimiva, mutta helpompiakin ratkaisuja on olemassa.

Perusongelma juontaa juurensa extruderin ja kelkan kiinnityksestä. Siinä on käytetty monesta muusta kloonista poikkeavaa reikäväliä, joten lukuisat vaihtoehtoiset extruderit on hankala istuttaa nykyiseen laakerikelkkaan. Ehkä ajatuksena on saada koko lämpöpää tukevasti kiinni. Tarkoitus on ollut hyvä, sillä tulostuspäähän syntyy klappia laakereiden välyksestä lähtien kelkan ripustukseen asti. Oman, helposti eliminoitavan lisänsä klappiin tulee x-remmin löysyydestä.

X-remmin kireyttä voi hoitaa ensiapuna tulostamalla E:n muotoisen palikan, jonka pujottaa hihnaan. Se auttaa vähän, mutta ei ole sitten sen kummoisemmin säädettävissä.

Thingiversestä löytyi taaskin lukuisia virityksiä. Niitä en vain saanut sopimaan käytössä olevaan tulostimeen. Eli SkeutchUp auki jne..

Onneksi oikeanpuolen kelkassakin laakerin ja remmin kiinnitystä varten oleva aukko menee koko kappaleen läpi, joten kiristimen voi virittää ko. kappaleen oikealle puolelle.

Kuten kuvasta näkyy, kiristin on yksinkertainen (sukulaiset sanovat, että yksinkertaisuus on kaunista ja hymyilevät).
Mitoituksessa ei ole muuta tarkkaa (eikä sekään niin kovin tarkkaa) kuin ohjaustappien koko. Niiden pitää mahtua vanhaan koloon ja samalla tukea koko viritystä.

Laakerina käytin ulkohalkaisijaltaan 14 mm laakeria. Kun molemmin puolin jättää remmiä varten 2 mm tilaa, saa keskiaukon kooksi 18 mm. Remmi on 6 mm leveä, joten milli molemmin puolin välystä ja aukon leveydeksi tulee 8 mm (+ jotain, jos haluaa väljemmän). Reijät tulevat keskelle aukon sivuseiniin laakeria varten ja ylä- ja alapäähän kiristyspultteja varten sekä muttereiden kolot. Käytin 3x20 mm pultteja ja neliömuttereita.

 Kiristin toimii, kuten sen on tarkoituskin. X-remmin voi kiinnittää kelkkaan niin kireälle, kuin mukavasti saa ja kiristää sitten tarkemmin säätöpulteilla.

Koska tulostimeni PLA-osat olivat mustia, käytin e-Villen mustaa filaa. Se ei tulostu niin kiiltäväksi (makuasia, pidän mattapinnasta enemmän) kuin tulostimessa käytetty PLA. Koska myös kiristinpala ja hihna ovat mustia, ei kuvasta saa helposti selvää tai sitten saa.

Ainoa tähän mennessä löytynyt huonompi puoli on se, että vanha remmi on tähän viritykseen liian lyhyt. Metrin GT2-hihna riittää hyvin ja jääkin vielä pikku pätkä.

Apua Flexi-filan tulostamiseen

Flexi-fila on osoittautunut sopivuutensa moniin käyttötarkoituksiin, kuten kameran yms. linssin suojuksiin ja leluautojen renkaisiin.

Flexi-filaa löytyy monelta valmistajalta. Ne jakaantuvat perusmuoviensa perusteella kahteen pääryhmään: TPE (ThermoPlastic Elastomer) ja TPU (ThermoPlastic Polyurethane). Niiden tulostaminen onnistuu jokseenkin samoilla lämmöillä. Merkittävin ero on joustavuus. TPE:n Shore-kovuus on A85 (esim. Ninjaflex) ja TPE:n on A95 (~ D45; ns. semiflex filat mm. e-Villen Flexi-fila).

Kiitos: rigid.ink 

Toimiakseen flexi-filasta tulostetut kappaleet pitää suunnitella materiaalin ehdoilla. Reunan (Slis3r: perimeters) sekä kappaleen sisuksen rakenne ja paksuus ovat tärkeitä suureita.

Hitaalla nopeudella, tässä tapauksessa alle 15 m/s, TPU:n tulostus onnistuu melkein millä tahansa extruderilla. Tulostusnopeutta lisättäessä alkavat ongelmat, kuten rigid.inkin kuva selkeästi osoittaa:

Tulostusnopeuden kasvaessa suuttimeen syötetään vastaavasti lisää filaa. Vaikka kuuma suutin ei aiheuta kovin kummoista vastusta, sekin on liikaa notkealle filalle. Fila etsii helpoimman tien ja pursuaa ulos extruderista.

Yksi näkemäni ratkaisu oli porata lämmityselementille johtava reikä 4 mm:ksi ja laittaa siihen sopiva pätkä bowden-extrudereissa käytettyä teflon putkea. En ole kokeillut, mutta voisi olla ihan toimiva tuokin.

Toinen, ainakin toimiva, tapa on tulostaa piskuinen apupala filan syöttörullien alle. Sen voi mitoittaa huomattavasti "tyköistuvammaksi" kuin oma 5 mm korkea versio. Sen piti olla vain testi, josko ongelma ratkeaisi näin yksin kertaisesti. Mutta kun se toimi, niin annoin olla.

Luiskan kulma on sopivasti 45 astetta. Laakerin kolo on "krouvi". Joku voisi hifistellä tarkemman muotoilun.

Mutta kuten totesin, tämäkin toimi.

4. Prusa i3:n tuunausta

Tulostimen tassujen suojat

Kootessani e-villen Prusa i3:tä huomasin, että kolmiopalikat, joilla koko kehys saadaan koottua, eivät ehkä ole ihan kätevimpiä tulostimen jalkoina. Niiden käyttö on insinööritieteiden näkökulmasta elegantti. Ei tarvita mitään muita osia. Käytön näkökulma on tässäkin asiassa toinen.

Kolmiopalojen reunat ovat terävät ja niillä saa tahtomattaan katkottua stepperin johtimen (jäi alle) ja ikävän näköisiä naarmuja antiikkipöydän lakkapintaan (onneksi vain työpöydän jo entuudestaan kuluneeseen pintaan). Eli tässä on ongelma ja siihen piti kehittää ratkaisu. Kolmiojaloille pitää tehdä kengät.

SktechUp auki ja piirtelemään. SketchUpin suosio perustuu siihen, että se on "yksinkertainen", selkeä. Ohjelma käsittelee kappaleita vain tasoina ja viivoina. Sen kanssa pääsee nopeasti "sinuiksi". SketcUp on samalla "monimutkainen", monipuolinen. Hämmästyttäviä kokonaisuuksia on sillä piirretty.  Mauserilla mitat kolmiopalasta ja arviot tassun koosta sillä vakaumuksen suomalla varmuudella, minkä vain täydellinen tietämättömyys voi suoda.

Piirrellessä ei mieleen pälähtänyt, että 3d tulostin ei voi tehdä ihan jämptiä jälkeä. Filamentti pursuaa ja leviää x-y suuntiin. Z akselin ruuvi on tarkin suuntana (heittoa tulee vain kerroksen paksuuden verran, kerroksen paksuuttahan ei voi muuttaa "lennossa"). Eka kokeiluversio ahisti joka suunnasta. Takatuki oli liian leveä ja tassun kolo sekä pultin reikä olivat liian pieniä sekä x että y -suunnissa.

Myöhemmin ilahduin, kuin luin maan kai suurimmasta yleistekniikan aikakausilehdestä artikkelin Dremelin 3d tulostimesta. Sen "suuri asiantuntija" väitti, että tulostin käyttää 0.1 suutinta. Taisi olla kyse kerrospaksuudesta. Ollessaan mielestään maan suurin ja arvovaltaisin ei tarvitse (lue: viitsi tutustua kunnolla) olla tarkka. Kiireessä maistuu huonompikin ruoka, kuten Teekkarikalenteri kertoi liikenne paikolla olevista ravitsemusliikkeestä ja tässä tapauksessa kiireessä (muidenkin) tulee kirjoiteltua huonompiakin juttuja...

Pari kolme kymmenystä lisää tilaa ja jalka loksahti koloonsa. Etupuolen prikaksi tulostin kopion takalevystä. Laitoin pultin kiinni ja alle vielä kumisen (kai muovia sekin) tuolin jalan suojatarran. Ei enää raavi pöydän pintaa.

Kulmien mutterit

 Varsinkin tulostusuran alkuvaiheessa pedin korkeussäätöjen kanssa menee aikaa. Alumiinilevyn kulmiin, alapuolelle, voi tulostaa mutterien tukipalikat.

Nämä kulmamutterien tuet taisi olla ihan niitä ensimmäisiä tulosteita, jotka itse suunnittelin. Ensimmäiset neljä kulmapalaa (yhtä lukuun ottamatta) menivät ns. pieleen.

En ollut huomioinut, että pohjalevyn kulmareiät ovat porattu suunnilleen sinnepäin. Tulosteideni reiät eivät sopineet levyn reikien kanssa kohdalleen.

Mauseri käteen ja ihmettelemään, kuinkas tässä nyt näin kävi. Selvisi, että joka kulman poraus on erilainen. Eroa pahimmillaan millin verran. Uudet kuvat ja tulostamaan.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, tulostin tällöin vielä teipille. Teippien välinen sauma näkyy tulosteessa ja kulman kärki on tarttunut huonosti. Nopeudet ja etenkin kiihtyvyydet olivat vielä nekin hakusessa.

Mutterin kolon tulostus vaati muutaman iteraatiokierroksen. Filametti pursuaa tulostettaessa ja vaatii vastaavan kompensaation kolon mittoihin. Homman tekee hauskaksi (tai sitten vähemmän) se, että liikkuvia osia on ihan tarpeeksi:

• suuttimen koko
• filan ominaisuudet
• tulostusnopeus
• filan lämpö
• ja kaikki ne tunnetut ja tuntemattomat kosmiset syyt, joihin voi aina turvautua, kun muut selitykset loppuvat.

Kun palat ovat paikoillaan, pedin säätö käy nopeasti.

Kulmiin säätöpyörät

Pedin korkeussäätö on toteutettu monissa tulostimissa pyälletyillä säätöpyörillä (muttereilla).

Tarvittavia M3 muttereita voi löytyä vaikeammin rautakaupasta, mutta verkostahan niitäkin saa.

Thingiversestä löytyy lukuisia esimerkkejä myös tulostettavista vaihtoehdoista.

Samalla kertaa voi vaihtaa (ei todellakaan ole suurta tarvetta) kulman jouset matalammiksi. Siinä saa muutaman millin lisää tulostuskorkeutta (heh, heh. LOL).



Laitoin pari nylonprikkaa mutterin väliin, siten saa sormilla helpommin otteen mutteriin.

Toistaiseksi kokeilemistani vaihtoehdoista pyörylä on ollut käyttökelpoisin. Pedin säätö kulmista (+/- 10 mm reunoista) sujuu niin nopeasti, että auto-levelit saattavat jäävät toiseksi. Auto-leveliä puolustetaan sillä, että se ottaa huomioon lasilevyn kupruilun. 

Oman kokemukseni mukaan 100 celsiuksen paikkella lasi laajenee niin vähän, että kotikonsteilla sitä ei juuri pysty mittaamaan. Jotkut ovat kokeilleet jopa takkaluukuissa käytettyä keraamista lasia (hurjan kallista). Käytän jatkuvasti vanhoista ikkunoista lähtöisin olevaa "kolmen karaatin" kierrätyslasi, yleisimmin 3 mm paksuja. En ole huomannut eroa borosilikaattilasiin. Ehkäpä minulla on huonot hoksottimet.

Toinen tapa on laittaa mutteri yläpuolelle.

Masa lähetti kuvan omasti tulostimestaan.

Se tekee pedin säädön vieläkin helpommaksi (ei tarvitse miettiä kumpaan suuntaa täytyy kiertää ;) ).

Mikäli laitat mutterit yläpuolelle, niin on suurta viisautta tarkistaa, että peti mahtuu liikkumaan rajoituksiinsa asti ilman, että suutin törmää kulmien muttereihin.

Mikäli lasilevy on niin suuri, että mutterit eivät mahdu kunnolla, voi lasia (varovasti) hioa santapaperilla tai dremelöidä (vielä varovaisemmin).

Masa kertoi kokemuksenaan, että kulmien mutterit löystyvät tulostaessa. Ilmiö on tuttu muiltakin käyttäjiltä riippumatta tulostimen merkistä. Tähän on onneksi helppo korjaus. Kiristä alkuperäisiä jousia pari milliä lisää ja säädä peti sitten tähän uuteen korkeuteen. Tietysti voi vaihtaa myös "kireämmät" jouset (ylempi kuva).

Oman kokemukseni mukaan 100 celsiuksen paikkella lasi laajenee niin vähän, että kotikonsteilla sitä ei juuri pysty mittaamaan. Jotkut ovat kokeilleet jopa takkaluukuissa käytettyä keraamista lasia (hurjan kallista). Käytän jatkuvasti vanhoista ikkunoista lähtöisin olevaa "kolmen karaatin" kierrätyslasi, yleisimmin 3 mm paksuja. En ole huomannut eroa borosilikaattilasiin. Ehkäpä minulla on huonot hoksottimet.

Kelatukia

e-villen rakennussarjan kelatuki, mallia "hirsipuu", on teknisesti näppärä ratkaisu, jos käyttää e-villen sinänsä erinomaisia filamentteja tai muita saman tapaisella kelalla olevia tuotteita.

Tämä kelatukimalli osoittautui käytössä ongelmalliseksi, jos

• kelan reiät eivät ole saman kokoisia molemmilla puolilla (Robox),
• kelan reikä on niin pieni (32 mm), ettei sitä saa sopimaan "hirsipuuhun" muuten, kuin ottamalla päätytuen irti (josta tulee sitten muuta "hauskaa") ja/tai
• käyttää 1 kg filamenttikeloja

Roboxin sinällään ihan käyttökelpoiset filamenttien kela on "älykäs" ja tarkoitettu heidän omaan tulostimeensa. 

Kelan idea on ollut siinä, että sidotaan Robox-tulostimen käyttäjät firman omiin filoihin. Harvapa käyttäjä viitsii puolata uudelleen filansa Roboxin kelalle.

Ensiapuna Roboxin ja muiden vastaavien keloja varten tarvitsee tulostaa adapteri. Sininen putki tukeutuu kelan pohjaan ja kärrynpyörä tukee toista reunaa. Kärrynpyörän toiselle puolelle vielä pieni rengas, joka estää kärrynpyörää luiskahtamasta paikoiltaan. Kun mitoitukset ovat sopivia, voi tukea käyttää irto-osina. PLA liimautuu (sormien lisäksi) netin mukaan ns. pikaliimoilla. Asetoonillakin voi liimata, vaikka se yleisimmin mielletään ABS:n kanssa käytettäväksi. Kokeilin myös lennokkien rakentajien suosimaa UHU POR -liimaa (USAssa se kulkee nimellä UHU Creative). Se osoittautui hyväksi valinnaksi.  UHU ALLPLAST soveltuu myös hyvin PLA ym. -filojen liimailuun. Se on "tavallisen" liiman oloista eikä kontaktiliimaan kuten POR.

Tämäkin viritys vaatii "hirsipuun" tuunailua.

Siinä vaiheessa, kun tein nämä tulosteet, olivat remmit vielä kireällä (ne venyvät ajan myötä). Putken tulostin 60 mm/s ja jälki on riittävän nättiä. Ketsuppissa olisi voinut laittaa ympyröihin enemmän tarkkuutta. Huomasin kulmikkuuden vasta tulostaessa. Koska tämäkin laatu riittää käyttötarkoitukseensa, niin annoin olla.

e-ville filat tulevat nykyisin noin 75 x 118 mm pikku keloilla, joiden keskireikä on 32 mm. "Hirsipuuta" pitää tässäkin tapauksessa korjailla.

Pikku kelat ovat näppäriä varastoida. Viimeisten filakerrosten säde tosin on pieni. Fila purkautuu jännityksen takia omia aikojaan lenkuralle. Ilmiostä ei ole harmia.

Toinen, vähemmän hauska, ilmiö liittyy kilon keloihin. Niiden ja "hirsipuun" välille tulee liikaa kitkaa ja filamentti hirttää itsensä kelalle. Etenkin ihan reunassa fila tuppaa vetämään itsensä reunalevyn ja loppujen filakerrosten rakoon. Pahimmillaan filan syöttö pysähtyy. Vetorullassa riittää kyllä tehoa ja se rouhii filaan kolon. Prusa i3 :ssa ei ole (eikä muissakaan) tulostimessa mitään tapaa, jolla tulostin valvoisi filan kulkua. Vaikkei filaa tule, tulostin jatkaa työtään g-koodin loppuun asti haamutulosteena. Atk-väki taitaa puhua simuloidusta tulostamisesta.

Tuunattu tuki 1

Suurin osa näkemistäni kelatuista on mallia "Kurkihirsi". SketchUpilla piirtää nopeasti yläparren tukipalat.

Yläputki on tässä 16 mm aluputki, mutta kaikki muutkin kelpaavat, kunhan vain mahtuvat kelojen reikiin. Robox tarvitsee em. adapterin.

Tämän kaltaisen kelatuen suosion ymmärtää käytössä. Kelan vaihto käy hetkessä ja kela rullaa kohtuullisesti. Kitkahan ei ole hävinnyt mihinkään, mutta ehkä vähentynyt kuitenkin.

Mikäli tulostimen 20x20 profiilia ei ole saatavilla, niin 20x20 U-profiili käy yhtä hyvin. Alumiinisissa kulmapaloissa on tukinystyrät. Niille pitää porata reiät U-profiiliin tai sitten tulostaa omat kulmapalat kuvan mukaisesti profiilin sisään. Tämä versio on itselläni käytössä tiettyjä erikoistilanteita varten.

Tuunattu tuki 2

Toistaiseksi parhaaksi kelatueksi on osoittautunut rullapyörät. Thingiveressä on lukuisia tällaisen tuen variaatioita. En kelpuuttanut kuitenkaan niistä mitään. Puuteita huomasin kaksi:

• pelkkien kuulalaakerien varassa olevat tuet eivät keskitä kelaa, vaan se hankaa jompaakumpaa tuen reunaa,  jota ongelmaa on ratkottu laittamalla kaksi laakeria rinnakkain!!!
• toinen ongelma oli se, että jätetään kuulalaakerit pois ja toteutetaan kaikki PLAlla, josta en pitänyt, koska se ei ratkaise kitkaa.

Niinpä taas kerran ketsuppi auki ja tuhertamaan. Alatuet ovat symmetriset, joten niitä tulostetaan neljä samoin kuin laakerin päälle tulevia urapyöriä. Sopivilla (tai liian pitkillä) pulteilla homma kokoon ja kokeilemaan. Se toimii. Kuulalaakeritukien käytön aikana ei filakela ole (vielä) kertaakaan jumittanut.

Kuulalaakerit ja samalla urapyörät keskittyvät, kun mitoittaa laakerin akselit 1-2 mm pidemmiksi kuin urapyörän paksuus. Siten saa sopivan välyksen.

Kuulalaakereiksi kelpaa melkein mikä vaan. Itselläni oli 608 laakereita (8x22x7) "hyllyssä". Sellaiset laakerit, joissa ei ole kumisuojia vaan metalliset pölysuojat, ovat kumisia herkempiä pyörimään. Gummi kahnaa vastaan. Kitka ei ole suuri, mutta häiritsi - korvien väliä.

Toistaiseksi ainut huonopuoli rullatuessa on tulostuskorkeuden pieneneminen. Ennen maksimi korkeutta tulostuspää osuu kelatukiin. Näitä, toistaiseksi harvoja, tilanteita varten olen säilyttänyt kurkihirsituet.

LCD-paneeli

RepRap Discount Full Graphic Smart Controller on edullinen lisä e-villen Prusa i3 tulostimeen. LCD-käyttöpaneeli (tästä eteenpäin paneeli) mahdollistaa tulostuksen ilman tietokonetta. Toki kappale pitää viipaloida mikrolla ja tallettaa SD-kortille, josta tulostus onnistuu sitten paneelin avulla.

Paneelin kytkeminen on helppoa. Sen mukana tulee adapteri ja tarvittavat johdot. Sekä paneelissa että adapterissa on kaapelien paikat merkitty. Paneeli kannattaa koteloida niin saa sen kiinnitettyäkin. Thingiversessä on useita vaihtoehtoja. Sellainen kotelo, jossa SD-kortin aukko on sisennetty, on mukava käyttää. Suoraviivaisessa kotelossa kortti pilkistää niin vähän ulos, että sitä on vaikea sormilla irrottaa. Thingiversen malli 617468 toimii hyvin kunhan piirtää ja tulostaa kiinnitystuen sille.

Tietotekniikan esihistorian aikoina oli käytössä merkkipohjaiset, hierarkkiset valikot. Pieni näyttö ja käyttöliittymänä yksi nuppi, jota painamalla tapahtuu valinta, eivät anna mahdollisuutta juuri muuhun kuin vanhan Gopherin valikoihin. Ohjelmoitsijat ovat lisänneet "hauskan" (edelleen sarkastinen ilmaisu) ominaisuuden. Valikot ovat dynaamisia eli ne muuttuvat sitä mukaa, kun käyttö etenee. Tämä on välillä hämäävää, kun tarvitsemaansa komentoa ei tahdo löytyä sitten mistään.

Ohjelmoitsijoiden foorumilla on käyty keskustelua hätäpysäytysnappulan toiminnoista. Kehittäjien on vaikea ymmärtää, että sitä nyt ylipäätään tarvitaan ollenkaan ja toiseksi, mitä sen pitäisi tehdä. Jos tulostuksen keskeyttää nappia painamalla, niin kaikki pysähtyy. Ongelmana, josta keskustelua on käyty, on se, että kuuma pää jää paikoilleen. Jotkut käyttäjät ovat harmistuneet, kun heidän kallis tulostusalustansa on kärventynyt. Toiveena on ollut, että samalla kun tulostus keskeytetään, niin pää nousisi riittävästi, ettei se pääse turmelemaan mitään. Hallitumpi pysäytys onnistuu, kun ensin laittaa tulostuksen "Pause"-tilaan, käy nostamassa z-akselia ja lopuksi lopettaa koko homman hätänappulalla. 

Paneelin käyttö (kuten kaikki muukin uusi) vaatii pikkuisen totuttelua. Lämmöt, feedrate (nopeus) yms. perussäädöt onnistuvat mukavasti. Paneeli kertoo, millä korkeudella mennään, mutta ei osaa kertoa, kuinka paljon tulostusaikaa on jäljellä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että laskentakapasiteettia ei ole käytettävissä yhtä paljon kuin mikrossa. Jos kesken tulostusta muutetaan nopeutta, niin uudelleen laskemista tulee paljon.

SD-kortin selaus on näytöllinen kerrallaan, joten voipi olla viisasta, pitää kortilla vain se tiedosto (ne tiedostot), jota sillä kertaa tarvitsee. Kortille (32 G) mahtuu helposti 1000 g-kooditiedostoa, joista oikean etsiminen ei ole kovin kivaa.

Y-remmin kiristin

Ongelma: Y-hihna venyy ja löystyy ja sen kiristäminen on tehty hankalaksi. 

Y-hihnan pohjalevyyn kiinnittimiä löytyy Thingiversestä lukuisia. Kokeilin mallia 619347 (sininen ja oranssi). Ajatuksena malli näytti toimivalta ja sitä se olikin. Kokoaminen menee näpertelyn puolelle, mutta mitä muutakaan 3d-tulostaminen on. Mallin (ehkä kauneus-) virheenä voi pitää hihnan kiinnityspulttien reikiä. Niihin ei ole suunniteltu mutterin paikkoja, joten sopiva pultti piti kokeilla. 2 mm pultti oli osaan reistä väljä ja 3 mm pultti liian paksu, joten sopivaksi osoittautui 2.5 mm pultti. Tosin osa pulteista valitti kuuluvasti kiristettäessä. Aika paljon 2.5 mm pultti kestää vääntöä. En saanut yhtään poikki :). Ehkä kitka osin sulatti pultit kiinni, mutta ainakin pysyvät paikoillaan.

Rullan tuki- ja kiristinosia on niitäkin runsaasti. Ne näyttivät vievän liikaa tilaa. Y-hihnan kiinnityspalikka tulee aika lähelle kuulalaakerin tukea. No tarkkaavainen lukija arvaakin jo lopun. Ketsuppi auki ja piirtämään. Laakerille tuki, jonka kulmista 40 mm pultit vastakappaleeseen. Vastakappaleen keskelle reikä ja mutterin upotus. Käytin neliömutteria, sen upottamisen filaan on helpompaa kuin kuusikulmaisen ja pitää varmasti hyvin. Kiristyspultti olisi voinut olla lyhyempikin (20 mm turhan pitkä), mutta säätövaraa ainakin riittää.

VAROITUS! 
Ruuvia kiristämällä saa Y-hihnan "viulun kieleksi". Stepperin laakerit eivät kuitenkaan kestä tolkuttomia kuormia. Kohtuullisella käytöllä saa stepperillekin pidemmän elämän.